keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ahlströmin tiluksilla

Otsikko kuulostaa elämäkerran luvulta, jossa vieraillaan Suomessa katsomassa taidetta ja rikkautta. No siltähän se tämän päiväinen vierailu Ahlströmin ruukille ja pajalle vähän tuntuikin. Uskomatonta, että vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoa on valtava määrä kulttuuria ja historian havinaa. Sitä korostaa vielä enemmän se että kaikki on lähtöisin Merikarvialaisen talonpojan vähintäänkin ovelista naimakaupoista. Museo käytiin läpi todella pätevän oppaan johdolla, mutta itseäni jäi harmittamaan ettei piha-aluetta ehditty ihailla oikeastaan kuuluisaa Isotaloa enempää. Nappasin paikalta muutaman kuvan jotka kehtaa ehkä jopa antaa eteenpäin. Ollaan me Antit vaan hienoja ihmisiä.


About kahden aikaan päivällä mentiin porukalla Rakastajat-teatteriin. Meille oli järkätty ihan oma näytös ja näytelmänä toimi kaikin puolin loistava Karkotetut. Näytelmä kertoi kolumbialais-irakilais-suomalaisperheestä jolla oli kokoajan ongelmia vakituisen turvapaikan saamisessa, sekä Ugandalaisnaisesta jolla oli kotimaassaan ollut kielletty suhde naiseen. Näytelmä oli hyvin intensiivinen ja tunnerikas. Yksinkertainen lavastus ei haitannut varsinaista näytelmää mitenkään, ei se olisi hienompana ja yksityiskohtaisempana oikeastaan kyennyt vaikuttamaan ainakaan positiivisemmin juonenkulkuun tai näytelmän sulavaliikkeisyyteen. Yksinkertaisilla liikkuvilla puulavoilla ja hyvällä näyttelijäntyöllä voi saada vaikka mitä aikaan, kun lisää sinne tänne pari yrttiruukkua ja piruilevan minituulettimen. Tilanteet ja paikat vaihtuvat nopeasti ja taidokkaasti ja jokaisella näyttelijällä oli monta eri roolia. Eri hahmoihin oli helppo päästä kiinni ja hahmojen vaihtumiset huomasi helposti. Näytelmän henkilöt alkoivat loppua kohti tultaessa näkyä alkuperäisissä hahmoissaan, oikeina ihmisinä. Tai ainakin minä näin Hamidin irakilaismiehenä, enkä suomalaisena näyttelijänä esittämässä jotakuta muuta. Hauska lisä näytelmässä oli käsikirjoittajien ja ohjaajan lisääminen suoraan näytelmään: se esti uppoutumasta täysin näytelmään, jolloin katsoja tiesi tämän kaiken tapahtuvan oikeasti, ei vain kuvitteellisessa maailmassa. Kaikki tietysti myös nauroivat  Tomi Alatalon vääräsääriselle spagettijalkapoliisille. Lopuksi menin kysymään muutamaa näytelmästä herännyttä kysymystä Angelika Meuselilta. Sain hyvinkin kattavan vastauksen, josta selvisi myös ohessa, että henkilöiden kotimaat oli muutettu jotta saataisiin näytelmään laajempi näkökanta. Mielestäni ei tosiaan mikään huono idea. Ei tuotakaan olisi kysymättä saanut tietää. Näytelmä varmasti poisti monelta ennakkoluuloja, mutta vielä sitäkin enemmän se inhimillisti pakolaiskuvan. Ei voida ajatella pelkästään lakia. Byrokraatit hyötyvät toimenpiteistä, ja toisaalta karkottaminen on myös hyvin monimutkainen ja hankala prosessi. Näytelmä avasi monen silmiä, myös omiani. Olen siitä syystä iloinen, että koulu vei meidät katsomaan nimenomaan tuota näytelmää 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti