Perjantaiaamu alkoi kolmospajalla jossa kirjoitimme Tasavallan Presidentille kirjeen. Tehtävä tuntui ehkä hieman, ala-astemaiselta, mutta toisaalta kuka tahansa voi kirjoittaa Saulille kirjeen. Pohdin kirjeessä erilaisia tapauksia joita Suomessa asuessa on helppo havaita, osa oli järjellisiä ja osa ei. Puhdas vesi on meille arkipäiväinen asia, jota lotraamme jokainen keskimäärin 150 litraa päivässä. Peseydymme puhtaassa vedessä, vedämme vessan ja pesemme tiskit. Farkkuihinikin on mennyt puhdasta vettä n. 11 000 litraa, kun mietin niiden elinkaarta puuvillapellolta tähän hetkeen. Toinen asia josta kirjoitin oli digitalisoituminen. Kaikki tuntuu toimivan nykyään enemmän tai vähemmän verkossa ja on haavoittuvampaa. Ihmiset ovat koko ajan älylaitteissa kiinni ja jokaisella on omansa, ennen saattoivat tulla naapuritkin katsomaan samasta telkkarista. Yhteisöllisyys tuntuu menettävän entisen merkityksensä. Kaikki on lähellä, vaan ei kosketusetäisyydellä. Hämmentävää.
Kakkospajassa sai uutta kosketusta ja näkökulmaa suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Moni tajuamatta jäänyt asia heräsi siellä henkiin ja tuli ihmisten huulille. Olemme tietyillä tavoilla hyvinkin yhtenäinen kansa.

Iltapäivällä menimme päättämään teemaviikon rasismi-/suvaitsevaisuusryöpyllä. Teimme esitelmät valmiiksi ja esitimme ne muille. Täytyy sanoa, että opin paljon: uskonnoista puhutaessa tulee katsoa, ettei paikalla ole yhtään helposti loukkaantuvaa henkilöä, pilkkunviilaajaa, tai muuten vaan kriitikkoa. Ellei halua kunnon väittelyä aikaan. Miehet ovat keskimäärin vähemmän suvaitsevaisempia kuin naiset, toisaalta taas miehet uskaltavat vastata jyrkästi kyllä tai ei, siinä missä naiset ovat mieltä "joo ja ei". Kukaan ei ajattele sairauden olevan ihmistä heikentävä, vaan he voivat elää elämäänsä siinä missä ennenkin. Viimeisenä muttei vähäisimpänä sen, että vaikka osaisikin itse tehdä nopeasti jotain, mitä on juuri oppinut, ei kaveri välttämättä opi minuutin brieffauksella sitä vaikka kuinka uskoit olevasi hyvä ohjeistaja. Et voi siis olettaa toiselta viidessä minuutissa samaa johon sinulta meni ainakin kaksi tuntia. Oma esityksemme meni omasta mielestäni hyvin, vaikkei ehdittykään käydä koko settiä lainkaan läpi ennen esitystä. Kokonaisuudessaan kakkospaja oli hyvä sisällöltään. Tutkimusten tekemisen lisäksi olisi voitu käydä ja puida asioita enemmän yhdessä, eikä tehdä tutkimusta vain yhdestä asianhaarastasta pienessä jengissä. Paja oli silmiä avaava sekä opettavainen kokemus, joka monen muunkin tulisi kokea. Uskomatonta, miten kuitenkin niin lyhyessä ajassa voi saada niin paljon ajatuksia arkipäivän asioista, jotka yleensä jäävät vaille sen syvällisempää ajattelua.


Ihan kiva että uusi opetussuunnitelma saattaa lukiolaiset pajoihin. Hehheh.