torstai 6. huhtikuuta 2017

6.4.2017!!!!!!!

Kauan odotettu päivä koitti tänään. Torstai 6.4. siis. Eikä ainoastaan siksi, että Abban Waterloo-voitosta tuli 43 vuotta. 


Aamu lähti käyntiin kakkospajalla, jossa teimme kovalla höökillä koko aamupäivän Excel-taulukoita ja kyselyiden tulkintaa. Vastaukset olivat miltei täysin odotetavissa, mutta muutama ylläri mahtui mukaan. Toisten ajatusmaailma on hämmentävän erilainen. Opin tänään sen, että teknologian toimivuuteen ei kannata luottaa täysillä, vaikka opettajat sanovatkin niin. Taulukot kuitenkin loppujen lopuksi saatiin "kovalla työllä" kasaan ja nyt niitä sitten kehtaa esittää koulussa 😃 


Iltapäivä hujahti nopeasti musiikin ja sketsien parissa. Aluksi kuunneltiin läpi Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on" - ja Johanna Kurkelan "Oothan tässä vielä huomenna" - kappaleet. Vartiaisesta voi lukea Tiistain blogista. Kurkelasta tahdon sanoa sen verran, että ääni on liian hempeän pehmeä omaan makuuni. Ylipäätään nämä "SuomiPop - rakkauslaulut" eivät ole omaa suurinta suosikkialuettani.
Puhuimme myös yhdessä suomalaislaulujen melankolisuudesta: suurin osa rakkauslauluista on surullisia sävyltään. No se siitä surullisuudesta sitten, kun käteen lyötiin Speden sketsi. Suomalaisen TV- komedian legenda, jota en itse jaksa katsoa. Suomalainen komedia on usein kantaa ottavaa, näkyi rasismia tai ei. Sketsiohjelmat sopivat tietylle aikakaudelle, mutta aikojen saatossa ja ajatusmaailmojen muuttuessa hauskuus usein katoaa. Toisilla sketseillä siihen menee muutama vuosi, toisilla vuosikymmeniä - riippuu täysin siitä, mistä sketsin tekee. En ole esimerkiksi pienempänä tajunnut Pulttiboissin rasistisuutta (joo meillä on niitä DVD:llä), nyt sen huomaa miltei heti. Silti osa sketseistä naurattaa. Aloinkin siinä miettiä että onko se sitten väärin? Naurettavaksi se on kuitenkin tarkoitettu. Matkalla Spede - show'ista Pasilaan on mahtunut paljon erilaista, mitä vielä mahtaakaan tulevaisuudessa tulla? Ja osaako sille sitten nauraa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti