maanantai 3. huhtikuuta 2017

Nationalismia, saunomista ja autuutta

Hei koko valtava lukijaryhmäni! Tänään alkoi koulussa teemaviikko jonka johdosta saan hienon mahdollisuuden tehdä jo pitkään halveksumaani asiaa: blogia. Lyhyen bloggaajaurani aikana tulette kuulemaan kuulumisiani, oppimiani asioita, käsityksiäni, tajunnanräjäyttäneitä asioita ja muuten vaan kivoja juttuja, joita koulussa on oikein käsitelty. Viikko, kuten tiedätte, on jaettu neljään työpajaan.Omani, numerot kaksi ja kolme käsittelevät suvaitsevaisuutta ja nykypäivän rasismia kaikissa sen muodoissa (tämän käsityksen ainakin sain), sekä suomalaisia vaikuttamiskeinoja esimerkiksi sketseissä, dokumenteissa ja elokuvissa. Saitte varmasti pääpointista kiinni joten siirrytään maanantain tapahtumiin:

Aamu alkoi kakkospajalla, tapani mukaan olin kymmenen minuuttia myöhässä koska nousin liian myöhään ylös ja selasin puhelinta aamiaisen lomassa. Onneksi mitään merkittävää ei ollut vielä tapahtunut, joten jäin vain nimenhuudosta paitsi. Käsittelimme erilaisia tapoja vaikuttaa kansaan kuten patriotismi, nationalismi ja populismi. Lisäksi kävimme läpi historian saatossa käytettyjä rotuoppeja ja käsittelimme pari kysymystä. Lopputunnista aloimme tehdä kyselylomakkeita, jonka eri aiheista omani koskee sairauksia.
Olen kuullut monesti sanat patriootti ja oikeistopopulismi. Varsinaista käsitystä näistä sanoista ei ole koskaan minulla ollut, muuta kuin että jotain negatiivissävytteistä poliittista toimintaa ne ovat. Tunnin jälkeen olin oppinut ainakin sen, mistä sanat tulevat ja mihin niillä viitataan. En ole ennen myöskään kuullut sanaa Blumenbachin kategorisointi, mutta olen itsekin ymmärtänyt Merikarvian terveyskeskuksen seinältä että maailmassa on kuusi rotua: eurooppalaiset, aasialaiset, afrikan neekerit, intiaanit ja kaakkois-aasian saarilla asuvat tummat ihmiset, ja sitten tietysti eskimot. (Tähän on pakko lisätä että meillä ei ikinä ole oltu mitenkään rotupoliittisia kotona, neekeri-sana on meillä yhtä neutraali kuin musta. Nykyään toki sen käyttö on monissa tilanteissa vähentynyt, varsinkin kun tietää sanan alkuperän. Kuitenkin se on tässä aina välillä hyvänä kontrastina joten älkää loukkaantuko.) Toki oma käsitykseni on ajan myötä muuttunut enkä pidä tätä enään kovinkaan toimivana. Herää kuitenkin kysymys, että mitä kun lähetämme infoa itsestämme ulkoavaruuteen? Minkä rodun edustajan laitamme kuvaamaan ihmistä? Kyseinen kategorisointi olisi siihen toimiva vastaus, mutta rodulliset piirteet eivät ole enää pitkään aikaan kuvastaneet henkilöiden ympäristöä tai kulttuurista taustaa. Miksi silti joku haluaisi luokitella ihmiset? Miksi niin tarvitsisi tehdä? Että saadaan omalle kansalle valtiorakenne takaisin ja muut sinne mistä tulivatkin? Enpä usko.

Kolmospajassa katsoimme minulle jo ennestään tutun, koskettavan dokumenttielokuvan nimeltään Miesten Vuoro. Elokuvassa kuvataan loistavasti, kuinka suomalainen mies voi muutaman oluen jälkeen avautua saunassa ystävälleen surusta, tai pohtia elämän syntyjä syviä yksikseen. Koskettavia ja surullisia tarnoita, jotka herättivät itsessäni edelleen tunteita. Elokuvaa oli tällä kertaa silti helpompi ymmärtää. Kaunis musiikki sekä suomalaisen luonnon kuvaus oli toteutettu elokuvassa hienosti. Kokonaisuudessaan loistava teos kuvastamaan suomalaisten miesten stereotyyppisiä ja vähemmän stereotyyppisiä piirteitä. Kun illalla kävelin rantaan, oloni oli autuas: meillä on kaunis maa, jonka keskellä ihmiset kantavat mitä erilaisimpia elämäntarinoita harteillaan.

1 kommentti:

  1. Antti hyvä. Jos olisit opiskellut Merikarvialla kuumalla 60-luvulla, niin olisit saanut opiskella Blumenbachin totuuksia ihan oikeasti! Onneksi tämä päivä on erilainen. :)

    VastaaPoista